keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Tulipallo tallentui kameraan tähtitornilla


Alkuperäisen kuvan kokoinen kuvaleike itse tulipallosta.
Kuva © Tampereen Ursa ry.
Tiistaina 9.1.2018 taivaalla kello 8.08 aikaan näkynyt tulipallo tallentui Tampereen Ursan käytössä olevaan ja pohjoiseen suunnattuun kameraan. 

Havaintoja tulipallosta Taivaanvahtiin on kertynyt jo yli 75, joten aika laajalla alueella Lounais-Suomesta Lappiin se nähtiin.

Esko Lyytisen analyysin mukaan tulipallo kului loppuun Perämeren yläpuolella. Tulipallovaihe kesti kameratallenteen mukaan noin 2 sekuntia, joten aika haipakkaa se oli avaruudesta tullut.


Oheiset kuvat on eroteltu kameran kuvaamalta videolta ja yhdistetty yhdeksi kuvaksi. Huomaa, että kirkkaimman vaiheen yläpuolella pilvien rakosesta näkyy tulipalloa edeltänyt meteorivaihe lyhyenä ja himmeänä viiruna. Samoin kirkkain vaihe heijastuu Näsijärven pinnasta.

Kameran koko kuva yhdistettynä videon eri kuvista.
Kuvan © merkitty kuvaan.

Katso myös video
https://www.taivaanvahti.fi/observations/show/69470#1

Esko Lyytinen on Tampereen Ursan helmikuun Kuukauden esitelmöitsijä ja hän kertoo siitä kuinka tulipallojen ja meteorien ratoja analysoidaan ja mitä niillä tiedoilla tehdään. Kuukauden esitelmä pidetään helmikuun 15. päivänä Monitoimitalo 13. Wivi Lönn-salissa.




Taivaanvahtiin tehdyt ilmoitukset tulipallosta.
Kuva © Taivaanvahti/ Google

lauantai 23. joulukuuta 2017

Tulipallo Pihtiputaan ja Kinnulan yllä

Tulipallotyöryhmän Esko Lyytinen ja Janne E. Sievinen
ovat saaneet valmiiksi perjantai-illan meteoroidin
lentoradan mallinnuksen. Kappale hajosi ja tuhoutui
suurimmaksi osaksi ilmakehässä. Lähinnä pienet
sirpaleet päätyivät Kinnulan ja Pihtiputaan kuntien
alueelle. Eilisiltainen alustava arvio Keski-Suomen
pohjoisosista putoamisalueena osoittautui hyvin
paikkansapitäväksi.
Kuvalähde Tähdet ja avaruus / Jarmo Moilanen / Google Maps
.  
Ursan tulipallotyöryhmä on määrittänyt alustavasti eilen 22.12.2017 näkyneen tulipallon radan.  Se tuli ilmakehään idän suunnasta noin 45 asteen kulmassa ja haihtui olemattomiin Pihtiputaan ja Kinnulan ilmatilassa noin 30 km korkeudella.

Tulipallosta tehtiin havaintoja laajalti koko Suomessa. Ursan Taivaanvahti-sivustolle on tullut 221 tulipallo ilmoitusta kello 201.05 näkyneestä ilmiöstä. Yön aikana nähtiin pari muutakin tulipalloa: Rovaniemellä, Torniossa, Oulussa ja Helsingissä tehtiin havainnot 23.12.2017 kello 1.05 näkyneestä tulipallosta. Lisäksi muutama muukin ilmoitus tulipalloista illan aikana tuli ja ne saattavat viitata kello 20.05 näkyneeseen vaikka ilmoitettu aika ei havaintoon täsmääkään.


Kuvia kello 20.05 tapauksesta saatiin(tähän mennessä) kolmesta kamerasta: Tampereelta, Kangasalta ja Taivassalosta.

Tulipallo tallentui kameraan tähtitornilla

Yönsilmä-kamrana videosta kaapattu kuva tulipallosta 171222.
Kuva © Markkun Lintinen / Tampereen Ursa ry.
Eilen illalla laajasti näkynyt tulipallo tallentui Markku Lintisen Yönsilmä-kameraan. Kamera on sijoitettu Tampereen Ursan tähtitorniin ja se kuvaa kohti pohjoista. Kuvan saamisessa oli onnea matkassa, sillä tulipallo tuli näkyviin juuri kameran kuvakentän reunalla ja pilvipeitteessä oli juuri sopiva, vaikkakaan ei aivan läpinäkyvä rako.


Oheinen kuva on kameran videosta sekunnin välein kaapatuista kuvista yhdistetty. Kuvan suurennusosa osan koko on säilytetty 1:1 alkuperäisen kuvan kanssa.

23.12.2017 kello 9.38 lisäys

Markku Lintisen toiseenkin kameraan tarttui samainen tulipallo. Kameroiden kelloajoissa on pieni ero.

Toinen kuva samaisesta tulipallosta.
Kuva © Markku Lintinen / Tampereen Ursa ry.


torstai 21. joulukuuta 2017

Kirjauutuus: Tähdet ja maailmankaikkeus

Hannu Karttunen
Tähdet ja maailmankaikkeus
Universumi pähkinänkuoressa

Uudistettu painos
Nidottu 329 sivua
ISBN 978-951-1-32036-4
Otava Oy 2017

Jos kirjan tekijä ja otsikko tuntuvat tutulta, niin selitys sille on, että kirja on ilmestynyt vuonna 2005 Otavan Mitä-Missä-Milloin sarjassa samalla nimellä. 

Uudistetussa painoksessa tehdyt päivitykset ovat vähäisiä ja niitä on tehty suurimmaksi osaksi vain planeettoja koskeviin lukuihin. Tähtivalokuvauksesta on pudotettu filmien osuus pois. Mutta mitäpä sitä hyvää korjaamaan, vaikka pari kuvaa olisi voinut uudistaa vastaamaan nykypäivän teknistä tasoa.

Kirja kertoo, kuten nimikin jo viittaa, lähes kaikkeen nykypäivän käsitykseen maailmankaikkeuden rakenteesta. Sen lisäksi kirjassa on katsaus tähtitieteen historiaan, jonkin verran teknistä teoriaa ja tietysti kirjassa kerrotaan planeetoista, tähdistä, galakseista ja maailmankaikkeuden rakenteesta. Kirjan loppupuolella on käsitelty hieman elämän edellytyksiä universumissa ja tähtiharrastuksen aloittamista.

Karttusen teksti ja piirrokset ovat havainnollisia ja selvästi mietittyjä. Lukijalle syntyy selkeä kuva siitä, millainen tieteellinen käsitys maailmankaikkeuden rakenteesta on. Kirja soveltuu niin nuorille ja aikuisille, sillä teksti on hyvin asiallista ja riittävän syvällistä, Nuorten ja vasta-alkajien on sitä helppo lukea ja ymmärtää. Suosittelen kirjaa kaikille tähtitieteestä ja maailmankaikkeuden rakenteesta kiinnostuneille.

Kari A. Kuure


lauantai 2. joulukuuta 2017

Havaintovinkki: 3200 Phaethon

Asteroidi 3200 Phaethonin rata.
Kuva Wikimedia Commons.
Viisikilometrinen[1] asteroidi, 3200 Phaethon[2], sujahtaa maapallon ohi 10 312 061 ± 50 km etäisyydeltä[4] joulukuun 17. päivänä kello 01 Suomen aikaa[6]. Etäisyys vastaa vajaan 27-kertaista Kuun keskietäisyyttä maapallosta. Etäisyys on siis turvallinen mutta kuitenkin riittävä lyhyt, että asteroidi on suhteellisen helposti havaittavissa pienelläkin kaukoputkella tai jopa kiikarilla.

Phaethon löydettiin[3] lokakuun 11. vuonna 1983 Iras-satelliitilla. Se kuuluu Apollo asteroideihin ja sai nimensä kreikkalaisen mytologisen jumalan Faethonin mukaan, joka oli auringonjumala Helioksen poika. Nimi on oikeaan osuva, sillä asteroidin perihelietäisyys on vain 0,14 au ((noin 20 900 000 km). Etäisyys on vain puolet Merkuriuksen etäisyydestä Auringosta. Asteroidin pinnan lasketaankin kuumenevä yli 600–750 asteiseksi perihelin läheisyydessä.

Yhteen kierrokseen Phaethonilta kuluu aikaa 524 vuotokautta ja sen epäillään olevan geminidien meteoriparven aiheuttaja. Nyt tarkkaavainen lukija varmasti huomaa, että meteoriparvet aiheutuvat komeetoista, ei asteroideista. Näin tavallisesti on, mutta Phaethon tekeekin poikkeuksen sääntöön. Voi nimittäin olla, että asteroidi onkin entinen komeettaydin, josta kaikki haihtuvat jäät ja kaasut ovat kaikonneet aikojen kuluessa. Ainoastaan vähäisiä rippeitä jäästä ja pölyä on jäljellä ja niistä syntyy asteroidin ympärille harva pölykehä ja lyhyt pyrstö.

Edellä esitetty teoria on kuitenkin uusimpien tutkimusten mukaan hylätty, sillä asteroidin lämpötila kohoaa niin korkeaksi, että jos se olisi muodostunut pölystä ja jäästä, niin se olisi haihtunut jo aikoja sitten. Nykyinen käsitys onkin, että kuumuus hajottaa asteroidin pintamateriaalia (hiili- ja vesipitoisia karbonaatteja) hienojakoiseksi pölyksi, jonka sitten valonpaine vie mennessään[5]. Siis, jos Pahethon oli joskus komeetta, niin sitä se ei ole enää. Sen sijaan se on määritelty harvinaiseksi kivikomeetaksi, josta poistuva materiaali on kivipölyä kaasuuntuneen jää sijaan.

Pölyhiukkasten koko on noin millimetrin luokkaa halkaisijaltaan, mikä vastaa geminidien raekokoa. Geminidien maksimi sijoittuu joulukuun 13–14 päiviin, joten nyt on harvinainen tilaisuus myös nähdä sen aiheuttaja.

Asteroidin rata tähtitaivaalla joulukuussa 2017.
Kuva Wikimedia Commons.
Joulukuun ensimmäisellä viikolla asteroidi näkyy noin 12 kirkkausluokan kohteena. Sen näkemiseen visuaalisesti tarvitaan noin 150 mm kokoinen kaukoputki. Jouluun 12–15 päivien välissä asteroidin kirkkaus on 10,7m–10,9m, joten se on helposti havaittavissa pienehköllä kaukoputkella tai isommilla tähtikiikareilla, jos vain tietää paikan missä asteroidi on! Tämän jälkeen asteroidin kirkkaus himmenee nopeasti, joulukuun 19 päivänä se on jo kirkkaudeltaan 13m ja joulukuun 21 päivänä kirkkaudeltaan 15m.

Phaethonin tiedetään pyörivän itsensä ympäri 3,6 tunnissa ja tästä syystä sen kirkkauden vaihtelu on +0,4m. Näin ollen se olisi helppo valokuvata ja jos kuvaa muutaman tunnin ajan, saa helposti kirkkauden vaihtelusta kuvasarja ja siitä tehtyä valokäyrän. Se on siis erittäin hyvä harjoituskohde astrofotometriaa harrastaville.

Tällä hetkellä asteroidi sijaitsee Ajomiehessä ja on niin pohjoisessa, että se ei laske horisonttiin lainkaan. Näin ollen sitä voi havaita niinä öinä kun selkeä sää sattuu kohdalle. Joulukuun alussa se on etelämeridiaanilla aamuyöstä mutta jo 12. päivänä etelämeridiaani ylittyy kello 23.13 Suomen aikaa. Tällöin se on jo Perseuksen tähdistössä. Joulukuun 14 päivänä etelämeridiaani ylittyy kello 21.28 ja asteroidia sijaitsee Andromedan tähdistössä.

Maapalloa lähimmän etäisyyden aikaan (16.12. kello 01) asteroidi on edelleen Andromedassa ja näkyy silloin läntisellä taivaalla. Meridiaanin ylitys tapahtuu kello 19.25 edellisenä iltana. Tällöin asteroidi on lähellä delta ja epsilon Andromedae tähtiä ja sijaitsee tähtien välisestä suorasta vasemmalle, siten että asteroidi muodostaa suorankulman tähdille. Etäisyys epsilon Andromedaeen on noin 0,5 astetta ja delta Andromedaeen noin 1,1 astetta. Kirkkautta asteroidilla on tässä vaiheessa noin 11m.

Tarvitset hyvän etsintäkartan asteroidin löytämisen apuvälineenä ellei kaukoputkesi ohjaustietokone tunnista kohdetta. muuton kohde pitäisi olla suhteellisen helppo jos olet kokeillut aikaisemmin asteroidien bongaamista. Aivan vasta-alkajien olisi ehkä syytä hakeutua kokeneempia opastettavaksi!


Huomautukset

[1] Asteroidin halkaisijaksi ilmoitetaan 5,1 ± 0,2 km.

[2] Tunnetaan myös luettelotunnuksella 1983 TB.

[3] Löytäjät ovat brittiläiset tähtitieteilijät Simon F. Green ja John K. Davies.

[4] Lyhin maapallon ja asteroidin välinen etäisyys voi olla ”vain” 2,91 miljoonaa km.

[5] Asteroidin pyrstö havaittiin Nasan STEREO-luotaimella vuonna 2010.

[6] Seuraavan kerran Phaethon päätyy Maan läheisyyteen joulukuun 14. vuonna 2093. Silloin sen lähin etäisyys on 0,01981 au eli 2 964 000 km. Tämä ohitus on lähin yli 400 vuoteen tulevaisuudessa.


Lähteet

1. JPL https://ssd.jpl.nasa.gov/sbdb.cgi?sstr=3200;cad=1

2. https://en.wikipedia.org/wiki/3200_Phaethon

3. http://www.skyandtelescope.com/observing/3200-phaethon/




keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Havaintovinkki: Talven superkuut

Super- ja mikrokuu valokuvattuna samalla kameralla ja
optiikalla kuvassa kerrottuina ajankohtina.
Kuva © Kari A. Kuure
.
Superkuu, ihmeellinen käsite, sillä Kuu on se sama vanha Kuu kuin aikaisemminkin. Superkuu-käsiteellä ymmärretään täysikuuta, joka tapahtuu Kuun ollessa ratansa Maata lähinnä olevan pisteen läheisyydessä. Silloin Maan ja Kuun välinen etäisyys on alle 360 000 km. Tarkkaan ottaen etäisyydellä tarkoitetaan Maan ja Kuun keskipisteiden välistä etäisyyttä.

Tilanne voi hieman muuttua jos tarkastellaan Kuun kokoa havaitsijan horisontin mukaan, kuten tässä artikkelissa. Tällainen havaitsijakeskeinen (toposentrinen) tarkastelu on mielekkäintä, koska asiat esitetään silloin niin kuin ne havaitsijalle näkyvät. Seuraavat superkuut tulevat tapahtumaan joulukuun 3. ja tammikuun 2. päivinä tapahtuvien täyskuiden aikaan.

Joulukuun 3. päivänä täysikuun aikaan kello 17.48 Maan ja Kuun välinen etäisyys on (Tampereen horisontin mukaan) 357 357 km (keskipisteiden välinen etäisyys on 356 714,542 km). Kuu näkyy meille 33’ 24” kokoisena. Kuun kokoa voi verrata ensi heinäkuun 27. päivänä tapahtuvaan mikrokuuhun(?), jolloin Kuu näkyy meille ”vain” 29’ 25” kokoisena. Eroa koossa on noin 4 kaariminuuttia. Ero on prosentteina 13,6 %. Näennäisen koon ero ei ole aivan maksimissaan tällä kertaa, sillä Kuun periheli on vasta seuraavan päivänä (4.12.) kello 11 aikaan.

Tammikuun 2. kello 4.25 aikaan tapahtuva superkuu näkyy meille 33’ 28” kokoisena ja Kuun etäisyys on 356 777 km (353 272,736 km). Näennäinen kokoero mikrokuuhun on suunnilleen samanlainen kuin joulukuussa.

Tammikuussa tapahtuu toinenkin täysikuu, jota nykykäytännön mukaan kutsutaan termillä Blue Moon, sininen kuu. Tämä täysikuu ei kuitenkaan ole superkuu, sillä Maan ja Kuun välinen etäisyys on hieman rajana pidettyä etäisyyttä suurempi.


Tieteellistä merkitystä superkuulla tai mikrokuulla ei ole. Ne eivät edes ole tieteellisiä termejä, onpahan vain hauskaa ajanvietettä ja jos joku innostuu havaitsemaan, niin sekin on hyvä asia.



keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Kutsu syyskokoukseen

Tampereen Ursa ry:n sääntömääräinen syyskokous pidetään Tähtitornilla tiistaina 12.12.2017 kello 18.00 alkaen.

Esillä sääntöjen määräämät asiat, kuten toimintasuunnitelma, budjetti ja toimihenkilöiden valinta vuodelle 2018.

Jäsenet ovat tervetulleita

Tampereella 19.11.2017
Tampereen Ursa ry:n hallitus