Kiikarikomeetta muutaman seuraavan päivän aamutaivaalla

Tapio Lahtinen © otti tämä kuvan komeetasta 7.2.2017.

Himmeä, vain kiikareilla tai kaukoputkella näkyvä komeetta 45P/Honda-Mrkos-Pajdusakova on aamutaivaalla. Se ohittaa maapallon 11. helmikuuta vain 0,08318 au (32 LD tai 12,77 miljoonan km) etäisyydeltä. Lähietäisyydestä kertoo myös sen suuri kulmanopeus taivaalla, vauhti on noin 8,5 asteta vuorokaudessa.

Lauantaina 11. helmikuuta se näkyy Herkuleen tähdistössä, seuraavana päivänä se on jo Pohjakruunussa, sen jälkeen 14. päivänä Karhunvartijassa, 16. päivänä Ajokoirissa, josta se siirtyy Bereniken hiuksien rajaa seuraten kohti länttä. Tässä vaiheessa komeetan kirkkaus on pudonnut arvoon M_v= 10,4, joten kiikarikohteesta siitä ei enää ole. Komeetta kuitenkin on edelleen valokuvattavissa pienelläkin kaukoputkella.

Etsintäkartta komeetta 45P:lle. Kuva Ursa / Zeniitti / Veikko Mäkelä.

Komeetta kuuluu maapallon läheisyyteen tulevien NEO-kohteisiin[1], joka on vielä aktiivinen komeetta. Aktiivisia NEO-kohteita ei ole kovinkaan montaa. Komeetan löysi 3.12.1948 Minoru Honda ja Antonin Mrkos sekä Ľudmila Pajdušáková. Yhteen kierrokseen komeetalta kuluu aikaa 5,25 vuotta ja perihelissä se oli 31.12.2016. Komeetta on kuvattu vihreäksi, joka väri johtuu kaksiatomisesta C₂ molekyylistä^[2]. Väri syntyy fluoresoimalla auringonvaloa.

Valokuvatessa komeetta voi käyttää OIII-suodinta^[3] kontrastin lisäämiseksi. Suuren kulmanopeuden^[4] vuoksi ehkä suurinta mahdollista polttoväliä ei ole syytä käyttää, tai sitten joutuu tyytymään lyhyisiin valotusaikoihin. Käytettäessä pitkäpolttovälistä kaukoputkea, suuntausta joudutaan yleensä korjaamaan käsin lyhyin väliajoin. Komeetan pyrstö on periheliohituksen jälkeen himmeä.

Huomatukset

[1] Near-Earth Objects eli NEO

[2] C₂ molekyyli säteilee 511 ja 514 nm aallonpituudella.

[3] OIII-suotimen läpäisy tapahtuu 501 nm aallonpituudella

[4] Lähimmillään ollessaan komeetta etenee tähtitaivaan suhteen 23 kaarisekuntia sekunnissa. Suurella suurennuksella liikkeen voi siis nähdä visuaalisesti!

Kuu peittää Hyadien tähtiä

Kuu Hyadien avoimen tähtijoukon edessä 5.2.2017 kello 21.40..
Piirros © Kari A. Kuure.

Oletko koskaan havainnoinut tähtien tai planeettojen Kuun peittymisiä. Tieteellisesti niissä ei juurikaan ole kiinnostavuutta mutta kirkkaan tähden katoaminen tai tuleminen taas näkyviin Kuun takaa voisi olla harrastajille oma mielenkiintonsa. Nyt, helmikuun 5. päivän tällainen mahdollisuus on, sillä Kuu joutuu radallaan Maan ja avoimen tähtijoukon Hyadien väliin. Tästä on seurauksen tähtien peittymisiä.

Havaitsemisen voi aloittaa jo iltahämärässä, kun ensimmäiset Hydaien tähdet alkava näkyä vielä vaalealta iltataivaalta. Kellomme näyttävät silloin aikaa 19.07.03^[1]. Ensimmäinen Hyadien kirkkaista tähdistä (71 Tau) peittyy Kuun taakse. Takaisin näkyville se tulee  kello 20.14.27.

71 Tau on kirkkaudeltaan M_v=4,5, joten se on helposti nähtävissä jopa paljain silmin. Kiikarilla tai kaukoputkella peittymisen voi nähdä aivan kirjaimellisesti. Yhtäkkiä tähti vain katoaa Kuun reunan peittäessä sen.

Seuraavaksi peittyy ja tulee esille:

Tunus	Kirkkaus Mv=	alkaa	päättyy
HIP20815	7,4	19.47.47.	20.46.38
q2 Tau	3,4	20.23.07	21.27.42
q1 Tau	3,8	20.29.25	21.20.31
80 Tau	5,7	21.11.49	21.56.19
81 Tau	5,5	21.23.57	22.15.59
85 Tau	6,0	21.56.20	22.59.58
89 Tau	5,8	00.51.55	01.47.35
s2 Tau	4,7	01.27.39	02.05.28

HIP21053 (Mv=6,5) on mielenkiintoinen. Tampereen horisontin mukaan se juuri ja juuri hipaisee Kuun pohjoisreunaa. Tampereen eteläpuolella olevat havaitsijat voivat kuitenkin nähdä sen peittyvän, mutta peittymis- ja esiintuloaika vaihtelee voimakkaasti havaintopaikan leveyden mukaan.

Huomautukset

[1] Tarkat ajat vaihtelevat havaintopaikan mukaan. Lisäksi virhettä syntyy erilaisten tähtitaivas-ohjelmien sisäisistä laskentarutiineista ja laskentatarkkuudesta, joten ajat ovat vain suuntaa antavia laskettuna Tampereen horisontin mukaan.

Kuun puolivarjopimennys

Kuun puolivarjopimennyksen aikana Kuu on hieman
himmeämpi kuin tavallisesti. Ero tavalliseen
täysikuuhun on hieman vaikea erottaa muistinvaraisesti.
Kuva © Kari A. Kuure.

Kuun puolivarjopimennys näkyy koko Suomessa lauantaina 11. helmikuuta. 

Pimennys näkyy kokonaisuudessaan laajalti Venäjän Euroopan puoleisessa osassa, Lähi-idässä, Afrikassa ja Euroopassa. Brasiliassa ja Kanadan itäosassa pimennys näkyy alusta loppuun mutta muualla Pohjois- ja Etelä-Amerikassa Kuu nousee pimennyksen aikana. 

Aasiassa Kuu laskee pimennyksen aikana ja Japanissa, Filippiineillä, Indonesian itäisillä saarilla, Australiassa ja Uudessa Seelannissa pimennys ei näy lainkaan.

Pimennys alkaa kello 00.34.16 ja päättyy kello 04.53.26. Syvimmillään se on kello 02.43.53. Ajat ovat Suomen vyöhykeaikoja.

Pimennyksen tyyppi on puolivarjopimennys. Tämä tarkoittaa, että Kuu ei etene maapallon täysvarjoon lainkaan vaan ainoastaan puolivarjoon. Puolivarjopimennysten aikana Kuuta valaisee osa auringonsäteilystä^[1] ja tästä syystä Kuun kirkkauden väheneminen ei ole kovinkaan selvästi nähtävissä. Kuun pohjoisosa on pimennyksen syvimmässä vaiheessa selkeästi tumma mutta ei lähellekään niin himmeä kuin täysvarjopimennyksen aikana.

Kuunpimennystä voi havaita paljain silmin, kiikarilla ja kaukoputkella käyttäen sellaista suurennusta, että Kuu näkyy kuvakentässä kokonaan. Visuaalihavaitsijalle suosittelen kiikarin käyttämistä! Kiikari pitäisi kiinnittää vaikkapa kamerajalustaan, jotta kädet eivät havaintojen aikana väsyisi ja kuva värisisi tai heilahtelisi katselun aikana.

Valokuvaamisessa ei tarvitse ottaa mitään muuta huomioon kuin sen, että kameran automaattiset toiminnot voivat saada lopputuloksen näyttämään jotenkin kummalliselta. Erityisesti automaattinen valotus voi saada pimentyneen Kuun ”palamaa puhki” eli se ylivalottaa kuvan tärkeimmän kohteen hyvin helposti. Käytä siis valotuksen manuaalisäätöä oikean valotusarvojen valitsemiseen. Puolivarjopimennys on hyvin herkkä ylivalotukselle. Pienikin ylivalotus hävittää helposti puolivarjon kuvasta. Tärkeää onkin haarukoida erilaisilla valotuksilla, jolloin onnistumisen mahdollisuudet paranevat.

Valotusajat ovat usein niin pitkiä, että kameroiden optiset kuvanvakaimet eivät kameran heilahduksista selviä valotuksen aikana ja kuvista tulee helposti ”heilahtaneita”.  Kamerajalustan käyttäminen on siis välttämätöntä.

Automaattinen värilämpötilan säätö pitäisi säätää vaikkapa päivänvalo-asetetukseen. Jos kamerasi voi tallentaa raw-formaatissa, käytä ainakin sitä. Jos kamera pystyy tallentamaan myös jpg-formaatissa, voit käyttää näitä molempia tallennusmuotoja.

Pimentynyt Kuu on Suomessa suhteellisen korkealla taivaalla (noin 26–36 asteen korkeudella)syvimmän pimennyksen aikana. Tällöin maisemaa on hieman vaikeaa saada kuviin, mutta etenkin kaupunkiympäristössä se voi olla mahdollista. Maisemaelementeistä pitkä katu, patsaat, sillat, piiput, ja julkiset rakennukset ovat suosittuja.  Jos mahdollista, niin käväise edellisenä yönä tuntia aikaisemmin katsomassa ja suunnittelemassa kuvakulmia valitsemissasi kohteissa.

Käyttämällä suhteellisen pitkäpolttovälistä optiikkaa, voi saada molemmat kohteet (maiseman ja Kuun) samaan kuvaa riittävän kokoisina. Ainoa vaikeus voi olla syvyysterävyysalueen riittävyys, liian pitkällä optiikalla Kuu tai maisema on epäterävä. Kuva on pilalla jos molemmat elementit kuvassa ovat epäteräviä.

Seuraavat Suomessa näkyvät pimennykset tapahtuvat seuraavasti:

• 27.7.2018 täydellinen kuunpimennys kello 23.22 (syvin vaihe), jolloin Kuu on jo noussut lähes koko maassa.

• 11.8.2018 osittainen auringonpimennys kello 12.46 (syvin vaihe), jolloin Etelä-Suomessa  Kuun taakse on peittynyt noin 10 %, Oulun korkeudella noin 20 % ja Utsjoella noin 30 % Auringon säteestä.

Huomautukset

Kuusta katsottuna tapahtuu osittainen auringonpimennys, jolloin siellä oleva havaitsija näki osittaisen Auringon Maan takana.