torstai 11. toukokuuta 2017

Kesäajan täysikuut

Elokuussa Kuu näkyy matalalla ja luo maisemaan
oman viehätyksensä. Kuva © Kari A. Kuure.
Monilla on romanttinen mielikuva kesäaikaisista, etenkin elokuun täysikuista. Mielikuvissamme keltainen ja valtavan suurena horisontissa näkyvä täysikuu on hyvin tunnelmallinen, johon koko kesäkausi huipentuu.

Mielikuvalle on toki aivan todellinen pohja, sillä täysikuut kesäaikana näkyvätkin hyvin lähellä horisonttia jopa korkeimmillaan ollessa etelämeridiaania ylittäessään (transit). Sen sijaan Kuun suuri koko on enemmänkin illuusiota kuin todellinen ilmiö, sillä ainakin tänä vuonna täysikuiden aikaan Kuu sijaitsee ratansa kauimmaisessa osassa, jopa suorastaan hyvin lähellä apogeumia[1] (8.6. kello 22).

Täysikuu Kuun havaitsijan kannalta on huonoa aikaa, sillä Kuun pinnamuodoille ei synny näkyvää varjoa ja kuunpinta näkyy meille lähes piirteettömänä, ainoastaan pinnan erilaiset heijastusominaisuudet luovat jonkinlaisia (tuttuja) piirteitä Kuuhun. Niinpä kesäaika voikin rauhassa keskittyä täysikuun maisemallisiin ominaisuuksiin ja valokuvat niitä, siellä missä itse kukin liikkuu.

Täysikuu
Nousu
Transit
Lasku
pvm
aika [hh:mm]
etäisyys [km]
näennäinen koko [' "]
aika [hh:mm]
atsimuutti [dd mm ss]
aika [hh:mm]
korkeus [°]
aika [hh:mm]
atsimuutti [dd mm ss]
11.5.2017
0:43
405 208
29 28
21:01(-1d)
117 58 29
1:28
14,4
5:46
239 32 00
9.6.2017
16:10
405 969
29 25
22:15
132 54 20
1:44(+1d)
8,8
05:10(+1d)
226 16 42
9.7.2017
7:07
402 855
29 39
21:56(-1d)
134 58 20
1:17
8,3
4:39
225 21 30
7.8.2017
21:11
393 622
30 20
21:36
124 36 32
1:38(+1d)
12,6
05:49(+1d)
237 39 07
6.9.2017
10:03
385 039
31 01
20:20(-1d)
112 31 36
1:09
18,2
6:10
250 57 16

Huomautukset


[1] Kuun radan etäisin piste Maasta on apogeum ja lähin piste on perigeum. Radan apo- ja perigeum kiertyvät 8,85 vuodessa yhden kierroksen, joten täysikuun aikaan Kuun etäisyys vaihtelee säännöllisesti. Seuraavan kerran kesäaikaiset täysikuut ovat suurimmillaan vuonna 2022.

perjantai 5. toukokuuta 2017

Tulipallo TUn kameroissa

Tulipallo tulipallokamerassa. Kuva © Tampereen Ursa ry.
Tiistaina 2.5.2017 selkeällä taivaalla nähtiin kirkas tulipallo. Valoilmiö tallentui myös Tampereen Ursan kahteen kameraan: pohjoiseen suunnattuun sääkameraan ja koko taivaan tulipallokameraan. Tulipallo näkyi kello 0.44.

Taivaanvahdissa kerrottiin Ursan tulipallotyöryhmään kuuluvan Esko Lyytisen laskelmista, jonka mukaan ilmiön aiheuttanut meteoroidista olisi voinut pudota maanpinnalle noin kilon verran kiveä. Putoamispaikka on todennäköisesti Ähtärin itäpuolella.

Mahdollisia sirpaleita on lähes mahdotonta löytää maaston haravoinnilla, sillä todennäköisesti kivimeteoriitin kappaleet muistuttavat liiaksi maapallon kiviä. Lisäksi pienet kappaleet pudottuaan katoavat peitteiseen mastoon näkymättömiin.  Suomesta löydettyjä meteoriitteja on ainoastaan 13 kappaletta, joista 12 on kivimeteoriitteja ja yksi keveä ja rauta-nikkeliä sisältävä pallasiitti.


Tulipallo pohjoisen sääkamerassa. Kuva © Tampereen Ursa ry.
Suomen suurin löydetty meteoriitti on Bjurböle ja sillä oli massaa 328 kg. Tyypiltään tämä meteoriitti on kondriitti. Bjurböle putosi Bjurbölevikeniin (Porvoo) 12.3.1899. 

Nykyään kaikki Luonnontieteellisen keskusmuseon kokoelmissa olevat meteoriitit (+geologiset kokoelmat) on sijoitettu Helsingin yliopiston vuokraamaan Kumpulan kartanon (Helsinki) päärakennukseen.







Ursan tulipalloryhmään kuulvan Esko Lyytisen mukaan mahdolliset meteoriitin
pirstaleet päätyivä maahan Ähtärin itäpuolella.
Kuva © Mikko Suominen / 
Tähdet ja avaruus / Celestia