Tukkateatterin lastennäytelmä tarjoaa uutta tietoa avaruudesta kaikenikäisille

Teksti Johanna Yrjänäinen

Tukkateatteri ottaa uuden näkökulman avaruuteen ja ilmastonmuutokseen tekemällä aiheesta lastennäytelmän. Uutuusnäytelmä ”Äiti-Aurinko ja Fuusiolapset” tarjoaa uutta tietoa avaruudesta kaikenikäisille. Erityisesti yli 4-vuotiaille lapsille suunnattu näytelmä sai ensi-iltansa 28.10.2017.

Näytelmän takana on paljon tutkimusta

Näytelmä tarjoaa kiinnostavaa, uutta tietoa avaruuden kappaleista, niin lapsille kuin aikuisillekin. Katri Hyötyläisen päämäärä oli pukea avaruuden ihmeellisyys helposti ymmärrettävään ja tunteita herättävään muotoon. ”Näytelmälläni haluan tarjota uutta tietoa ja saada kaikenikäiset kiinnostumaan avaruuden ihmeistä”, Hyötyläinen tiivistää.

Katri Hyötyläinen on kerännyt näytelmää varten paljon faktaa. ”Voisin sanoa olevani melko kunnianhimoinen käsikirjoittaja. En halua olettaa asioita, haluan tietää”, Hyötyläinen painottaa. ”En edes muista, kuinka monta paksua avaruusopusta kirjoituspöydälläni vieläkin on. Olen suorastaan ahminut tietoa tähän näytelmään, sillä minulla on vastuu viestiä näistä asioista oikein”.

Lapsia pitää kannustaa itsenäiseen ajatteluun

Katri Hyötyläinen kirjoitti näytelmän paitsi avaruuden kiinnostavuuden, myös ilmastonmuutoksen ajankohtaisuuden vuoksi. "Taustalla on valtava kiinnostukseni avaruuden eri ilmiöihin ja niiden väliseen vuorovaikutukseen. Toisaalta halusin kirjoittaa näytelmän, koska elämme aikaa, jolloin jo tiedostamme maapallon kantokyvyn rajallisuuden. Halusin näytelmässä pureutua tähän teemaan ja esittää tärkeitä asioita lapsille sopivaan tapaan", Hyötyläinen kertoo.

Näytelmän päähenkilö Maapallo on huolissaan eläinten ja ihmisten voinnista. Miten ratkaista energiakriisi ja pitää huolta eliöistä saastuneella planeetalla? Taitavan ajattelun ja yhteistyön ansiosta hän löytää ratkaisun. 

"Haluan näytelmälläni kannustaa lapsia itsenäiseen ajatteluun ja ennakkoluulojen hylkäämiseen", Hyötyläinen sanoo. "Yhteistyöllä ja itsestäänselvyyksien taakse katsomalla voi syntyä jotain upeaa. Ei ole yhtään liikaa sanottu, että sillä voi vaikka pelastaa maailman. Se on tärkein viesti, jonka voi uudelle sukupolvelle antaa."

Tukkateatterin juuret ovat lastenteatterissa

Lastennäytelmällä Tukkateatteri palaa juurilleen. 2000-luvun alkupuolella teatterissa valmistettiin lukuisia lastennäytelmiä. 

Lapsiyleisö täytyy ottaa huomioon komiikalla ja näyttävällä visuaalisuudella. "Tärkeintä oli luoda näytelmään miljöö, joka henkii avaruutta. Lavasteet ja tarpeisto on rakennettu ja valittu huolella. Vaatetuksesta vastaa Pikku Kakkostakin puvustanut Lauri Järvinen", Hyötyläinen päättää.

---

Esitysaikataulu

Lauantai 28.10 klo 18 (ensi-ilta)

maanantai 30.10 klo 17

torstai 2.11 klo 18

lauantai 4.11 klo 16

sunnuntai 5.11 klo 13 ja klo 16

keskiviikko 8.11 klo 13 (ryhmille suunnattu näytös)

torstai 9.11 klo 18 

sunnuntai 12.11 klo 13 ja klo 16

keskiviikko 15.11 klo 13 (ryhmille suunnattu näytös)

torstai 16.11 klo 18

perjantai 17.11 klo 13 (ryhmille suunnattu näytös)

keskiviikko 22.11. klo 13 (ryhmille suunnattu näytös)

torstai 23.11 klo 18 

perjantai 24.11 klo 17

--
Tukkateatteri toimii osoitteessa Laukontori 12 (ravintola Kaijankan vieressä ja Radio-kirppiksen yläpuolella).

--

Tampereen Ursa ry. on tukenut Tukkateatteria näytelmän tuotamisessa.

Kirjauutuus: Kohti ikuisuutta

Esko Valtoja

Kohti ikuisuutta

nid. 303 sivua

Ursa ry 2017

ISBN 978-952-5985-50-4

Avaruustähtitieteen emeritus professori Esko Valtaojalta on jälleen ilmestynyt kirja, joka käsittelee ihmiskunnan vaikeaa matkaa kohti ikuisuutta. Tämä matka ei kuitenkaan kulje maailmanlopun kautta vaan pikemminkin päinvastoin, Valtaoja tuo esille kuinka hyvin asiat ovat verrattuna menneisyyteen lyhyemmällä tai pitemmällä aikavälillä. 

Kirjassa myös kerrotaan tulevaisuuden olevan ihmiskunnan kannalta vielä nykypäivääkin parempi. Kaikki maailmanlopun ennustajat saavat huutia Eskon näppäillessä kannettavan tietokoneensa näppäimiä.

Tuntuu aihe jotenkin tutulta? Se ei ole mikään ihme, jos olet sattunut kuulemaan Esko Valtaojan esitelmiä. Hän viimeiset kolme vuotta esitelmissään tuonut juuri näitä samoja asioita esille ja tietysti kirjoittanut muiden tehtäviensä ohella tätä kirjaa. Kirjan kirjoitusprosessikin tuodaan kirjassa esille ja se on syntynyt monella eri paikkakunnalla Eskon kesämökiltä aina Italiaa myöten.

Esko Valtoja ”taannustaa” monin paikoin. Jos sana taannustaa ei ole tuttu, niin sekään ei ole ihme, sillä se on kirjoittajan oma termi, joka tarkoittaa ennustamisen vastakohtaa, kirjan sanoin ”isketään merkkipaalu kauas tulevaisuuteen, …, ja sitten aletaan palata sieltä takaisin nykyhetkeen”. Tällä tavoin Valtaoja saa kehityksen suuntaviivat suunnilleen kohdalleen, tai ainakin näin vakuuttaa lukijoilleen ja tietysti myös itselleen.

Yksi kirjan johtavista teemoista on tulevaisuuden ihminen Homo superior, joka on geneettisesti sopeutettu avaruuden valloituksen vaatimiin olosuhteisiin. Homo superior on äärimmäisen kestävä niin biologiseti kuin psykologisesti, hän ei sairastu tai ainakin paranee erittäin nopeasti. Homo superior matkustaa tähtiin sukupolvialuksilla jos matka-aika muodostuu tuhansien vuosien mittaiseksi. Sitä se ei ainakaan lähitähtien osalta tee, sillä uusi kehittyvä tekniikka mahdollistaa lähes valonnopeudella matkustamisen. Itse asiassa tämä tekniikka näyttäisi jo olevan hallussamme tai ainakin ensimmäiset testit ko. menetelmien käytöstä on tehty.

Pelkää tulevaisuutta Esko Valtaoja ei kuvaile vaan hän ottaa käsittelyn kohteeksi viime vuosikymmenten tieteelliset ennustajat, erityisesti Rooman klubin ja eritoten klubin julkaisun The Limits to Growth (suomennettuna julkaistiin nimellä Kasvun rajat) vuodelta 1972. Teoksen epäonnistuneisiin ennustuksiin Valtaoja viittaa useamman kerran. Tietysti jokaisen ajankohdan ihmiset ovat sidoksissa vahvasti omaan aikaansa ja jälkeenpäin asiat ja mielipiteet saattavat tuntua ja usein tuntuvatkin naurettavilta tai jopa täysin järjettömältä. Ja mikään ei ole sen vaikeampaan kuin ennustaminen, varsinkin tulevaisuuden!

Esko Valtaojan teksti on helppolukuista mutta tässä kirjassa hän tuntuu jaarittelevan. Tiivistämällä kolmanneksen sivumäärästä pois, olisi lopputulos ollut erinomainen. Tiivistämisessä ei varmastikaan olisi menetetty mitään, sillä jutun juoni tuntuu paikka paikoin laahaavan kovastikin. Muutoin kirja tarjoaa hyvän ja silmiä avaavan lukukokemuksen, jota voi suositella Esko Valtaojan kirjoista pitäville. 

Kari A. Kuure.

SDO havaitsi osittaisen auringonpimennyksen

Nasan Aurinkoa havaitseva observatorio Solar Dynamic Observatory, SDO. havaitsi 19.19.2017 osittaisen auringonpimennyksen. SDO ja monet muuta avaruudessa olevat observatoriot näkevät silloin tällöin auringonpimennyksiä, joko kokonaan tai osittain. Osittaiset pimennykset ovat tietysti yleisempiä kuten maanpinnallakin, sillä Kuu on usein SDO–Aurinko linjalta hieman syrjässä.

SDOn näkemät auringonpimennykset eivät näy välttämättä maanpinnalla tai maanpinnalla näkyvä pimennys ei välttämättä osu SDOn kuvakenttään. Tämän johtuu siitä, että vaikka SDO (ja SOHO) sijaitsevat LaGrangen pistettä 1 kiertävällä haloradalla, ne eivät välttämättä ole aivan Aurinko-Maa-linjalla, vaan joko ylä-, ala-puolella tai hieman sivussa linjasta.

Alla kuvasarja SDOn näkemästä pimennyksestä.

Auringonpimennysmatka Yhdysvaltoihin

Täydellistä auringonpimennystä juhlittiin
myös ilotulittein.

Kuvat ja teksti ©Satu Mäkelä

Täydellinen auringonpimennysalue kulki Yhdysvaltojen keskiosan läpi 21.8.2017. Matkustin perheeni ja ystävämme kanssa katsomaan tätä hienoa luonnonilmiötä. Monet muutkin suomalaiset tähtiharrastajat ja luonnonilmiöistä kiinnostuneet matkustivat paikan päälle nähdäkseen pimentyvän Auringon. Itselleni tämä oli toinen matka jonka pääsyy oli täydellinen auringonpimennys. Aikaisemmin tämä oli hyvä syy lähteä Australiaan marraskuussa vuonna 2012.

Pimennyksen lisäksi näillä matkoilla tulee harrastettua yleistä turismia. Kun lähtee pidemmälle matkalle ei sinne kannata lähteä vain pariksi päiväksi. Tällä kertaa matkamme kulki San Fransiskon, Los Angelesin, Indianapoliksen sekä Paducahin kautta kunnes päädyimme katsomaan pimennystä Kentucyn Hopkinsvilleen.

Matkan varrella kävimme katsomassa Endeavour avaruussukkulaa Los Angelesin tiedemuseossa ja ihailimme Kalifornian rannikon maisemia ajaessamme San Fransiskosta Los Angelesiin. Indianapoliksen lautapelitapahtuman jälkeen suuntasimme kohti täydellisen pimennyksen aluetta. Pimennystä edeltävänä päivänä ajoimme yöksi Paducahiin. Pimennyspäivän aamuna tutkimme pilvisyystietoja joiden pohjalta päätimme ajaa kohti Hopkinsvilleä.

Pimentynyt Aurinko oli päivän ykköuutinen Yhdysvalloissa.

Siellä löysimme hyvän katselupaikan yhden huolto-aseman parkkipaikalta. Lämpötila oli siinä vaiheessa päivää jo yli 35 astetta joten huoltoaseman myymälän ilmastoitu sisätila oli mukava paikka käydä jäähdyttelemässä pimennyksen alkamista odotellessa. Siellä oli hyvin huomioitu pimennysmatkalaiset. TV-ruuduissa oli eri uutiskanavat päällä. Niistä pystyi seuraamaan pimennyksen eri vaiheita muualla Yhdysvalloissa.

Vähäinen yläpilvisyys väistyi pimennyksen täydellisen vaiheen lähetessä. Hetkellisesti maisema pimeni ja hieman yli kahden minuutin ajan saimme ihailla auringon koronan näkymistä. Joku paikallinen oli innostunut juhlistamaan tilaisuutta ilotulitteilla. Tavallaan hienoa mutta niiden pauke rikkoi sen hienon täydellisen hiljaisuuden jonka pimennys aiheutti. Meidän vilttimme edessä istuneen pariskunnan mies oli valinnut tuon hetken kosinnalle. Raektioista päätellen vastaus oli myönteinen.

Endeavour-sukkula Los Angelesin tiedemuseossa.

Loppupäivä kului moottoritien poistumisruuhkassa madellessa. Onneksi vuokra-autossamme oli toimiva ilmastointi. Myöhään illalla olimme takaisin Indianapoliksessa josta matkustimme kotiin seuraavana päivänä.

Linkkejä

Taivaanvahdin havaintoja täydellisestä auringonpimennyksestä: http://www.taivaanvahti.fi/observations/browse/pics/2125399/observation_id/desc/0/20

Pimennysvyöhyke: https://eclipse.gsfc.nasa.gov/SEgoogle/SEgoogle2001/SE2017Aug21Tgoogle.html

Havaintovinkki: Kiikarikomeetta pohjoisella taivaalla

Kuvasarja komeetan kirkastumisesta viime heinäkuussa.
Kuva © ASAS-SN projekti.

Komeetta C/2017 O1 ASAS-SN havaittiin 19. heinäkuuta tänä vuonna. Löytö tehtiin All-Sky Automated Survey for Supernovae projektissa, joka käyttää Niko AF-S NIKKOR 400 mm f/2.8G ED VR AF kameraoptiikkaa valokuvatessaan taivasta. Projekti valottaa useita tuhansia kuvia yhden yön aikana Las Cumbers Observatorioissa (observatorioita on kahdeksan ympäri maapallon).

Löydön aikaan komeetan kirkkaus oli 15,3^m, mutta pian sen kirkkaus hyppäsi noin 10^m täysin odottamatta. Ilman kirkastumista lokakuun 15. päivänä perihelissään olevan komeetan kirkkaus tulisi olemaan noin 12^m mutta nyt tutkijat arvioivat sen kirkkauden saavuttavan noin 8^m lukemat. Perihelin aikaan se on 107,75 miljoonan km etäisyydellä maapallosta.

Pohjoisen tähtitaivaan harrastaja voivat tehdä komeetasta hyvin havaintoja ja ottaa kuvia, sillä se on tällä hetkellä Perseuksen tähdistössä. Ensiyönä kello 01.40 aikoihin se on avoimen tähtijoukon NGC 1605 lähistöllä. Perihelin aikaa (15.10.2017 kello 3.00) komeetta on edelleen Perseuksessa mutta poistuu siitä 16. lokakuuta Kirahviin. Perihelin aikoihin komeetta on näkyvissä kiikarilla mutta ei paljain silmin!

Etsintäkartta ja rataelementit löytyvät Seiichi Yoshidan julkaisemilta nettisivuilta osoitteesta http://www.aerith.net/comet/catalog/2017O1/2017O1.html .

Valokuvissa komeetta on vihertävä ja sillä on selkeä mutta lyhyt pyrstö. Väri johtuu sen komaan haihtuneesta cyaanista (CN)₂ ja kaksiatomisesta C₂ hiilimolekyyleistä, jotka kummatkin yhdisteet emittoivat vihreää valoa. Aurinkotuuli virittää (nostaa ylemmille orbitaaleille) molekyylien matalilla orbitaaleilla olevia elektroneja tai jopa iskee niitä irti. Elektronit kuitenkin palaavat alemmalle orbitaaleille tai irronneet elektronit sitoutuvat uudelleen molekyyleihin (rekombinaatio) ja samalla säteilevät ylimääräisen potentiaalienergian valona. 

Vihreä loiste ei suinkaan ole ainoa aallonpituus joita komeetasta tulee. Suurin osa komassa olevista ioneista on vetyä mutta cyaani ja kaksiatominen hiili ovat hyvin voimakkaita säteilijöitä, joten niiden emittoima aallonpituus on runsainta.

---

Radiantti julkaisee mielellään kuvia komeetasta, joten jos onnistut valokuvaamisessa, niin tarjoapa niitä julkaistavaksi!

Emma Bruus’sta kunniajäsen

Emma Bruus.
Kuva © Kari A. Kuure

Tampereen Ursan hallitus päätti 17.9.2017 pitämässään kokouksessa kutsua Emma Bruus’in kunniajäseneksi. Emma Bruus on toiminut yhdistyksen hallituksessa monia vuosia mm. jäsenenä, sihteerinä ja puheenjohtajana. Emma toimi myös Tampereen Ursan ja Särkänniemen planetaarion yhdessä järjestämän Taivaan taidetta -näyttelyn kuraattorina vuonna 2009. Näyttelyn näki arviolta yli 50 000 ihmistä.

Kunniakirja ja yhdistyksen Standardi luovutettiin Emmalle 5.10.2017 pidetyssä tilaisuudessa Emman pitämän Kuukauden esitelmän jälkeen.