46P/Wirtanen on parhaimmillaan

Sää ei ole suosinut suomalaisia komeettaharrastajia juuri lainkaan. Onneksi sentään jossakin päin muualla on aina selkeää. Yksi tällaisista paikoista on Kanarian saarilla Teide-tulivuoren rinteillä olevat observatoriot, joiden yllä kaartuva taivas pysyttelee lähes pilvettömänä suurimman osan vuodesta. Alla oleva kuva tulee sieltä Slooh-observatorion teleskoopeista.

Komeetta Wirtanen kuvattuna 16.12.2018 kello 21.52 Suomen aikaa. © Kari A. Kuure.

46P/Wirtanen

Komeetta 46p/Wirtanen näyttää nyt tältä. Kuva on otettu viimeyönä Kanarian saarilla sijaitsevalla Slooshin 17”-teleskoopilla.

Komeetta 46p/Wirtanen kuvattuna aamuyöstö 14. joulukuuta Karian saarilla
Canary Two Slooh-teleskoppilla. Kuva © Kari A. Kuure.

Komeetan kirkkaus on tällä hetkellä noin4 magnitudia mutta sen odotetaan vielä jonkin verran kasvavan. Parin päivänä kuluttua se ohittaa maapallon noin 11 miljoonan kilometrin etäisyydeltä ja silloin se pitäisi olla myös nähtävissä kiikareilla. Kiikari pitää tukea kamera- tai johonkin muuhun jalustaan, sillä vähäinenkin kiikarin heiluminen ja värinä vaikeuttaa havaitsemista.

46P/Wirtanen kirkkaus havaintoja ja ennuste

Kiikarikohde komeetta Wirtanen

Teksti ja etsintäkartat Kari A. Kuure

Tähtiharrastajat ovat odottaneet innolla tämänkertaista 46P/Wirtanen -komeetan ohitusta, sillä se tapahtuu epätavallisen läheltä. Komeetta on lähimpänä maapalloa joulukuun 16 päivänä, jolloin etäisyyttä on vain 11 580 000 km eli 0,0774 au. Komeetan kiertoaika Auringon ympäri on 5,44 vuotta, joten toista yhtä läheltä tapahtuvaa ohitusta joudutaan odottamaan vuosikymmeniä. Tämän kertainen ohitus tapahtuu lähes lähimpänä mitä ajatella saattaa, sillä Maan ja komeetan ratojen välinen ero on 10 200 000 km.

Jarno Paanasen 5.12.2018 ottama kuva kometta 46P/ Wirtasesta. Kuva © Jarno Paananen.

Komeetan kirkkaus odotetaan kasvavan sitä mukaa kuin etäisyys siihen lyhenee. Komeetan periheli oli joulukuun 12. päivänä ja sen laskettu kirkkaus olisi ollut tuolloin noin 4,2 magnitudia. Havainnot kertovat sen mitä se todellisuudessa oli mutta niitä joudumme odottamaan muutaman vuorokauden. Joulukuun 16. kirkkaudeksi arvioidaan noin 3 magnitudia, näin ollen sen kirkkaus kasvaisi ilta illan jälkeen selkeästi.

Kirkkautta arvioitaessa täytyy ottaa huomioon, että kohde on pinta. Näin ollen kirkkaus jakaantuu noin täysikuun kokoiselle alueelle, joten valosaasteisilla alueilla sen visualinen havaitseminen voi olla vaikeaa. Tosin havaitsemista hieman helpottaa valokuvissakin näkyvä ilmiö, sillä komeetan koman keskiosa on tähtimäisesti kondensoitunut. Näin ollen visualihavaitsijakin näkee kiikareillaan jotakin, vaikka aivan koko komeetta ei näkyisikään.

Komeetta Wirtasesta näyttäisi puuttuvan pyrstö. Todellisuudessa silläkin on pyrstö, siinä missä muillakin komeetoilla on. Komeetan lähestymissuunta on kuitenkin sellainen, että pyrstö on komeetan koman takana ja on näkynyt hyvin heikosti katselusuunnassamme. Näinä päivinä tilanne kuitenkin pitäisi muuttua ainakin jonkin verran paremmaksi, sillä komeetta ylittää ekliptikan 16. joulukuuta eli suunnilleen samaan aikaan kuin se on lähimpänä maapalloa. Näin ollen tässä vaiheessa näemme komeetan sen liikesuuntaan nähden sivulta, joten pyrstönkin pitäisi näkyä paremmin.

Komeettojen lähiohitukset tuottavat hyvin usein meteoriparvia. Komeetta Wirtasen ei kuitenkaan tiedetä parvea synnyttäneen, ellei huomioon oteta joulukuun 14. päivänä vuonna 2012 tapahtuneen ohilennon aikana havaitut noin ZHR=30 meteorisateen havaitsemista Australiassa.

Komeetta 46P kantaa löytäjänsä nimeä, joka oli Carl A. Wirtanen, yhdysvaltalainen astronomi, joka havaitessaan tähtien ominaisliikettä tuli komeetan löytäneeksi valokuvalevyltään. Valokuva oli otettu tammikuun 15. päivänä Lick observatoriossa ja komeetta löydettiin tammikuun 17 päivänä tehdyssä tarkastuksessa.

Carl Alvar Wirtanen oli, kuten arvata saattaa, suomalaiset sukujuuret omaava tähtitieteilijä. Hän syntyi 11.11.1910 Kenosha:ssa (Wisconsin) ja kuoli 7.3. 1990 Santa Cruz:issa (Kalifornia). Nimeään kantavan komeetan lisäksi hän löysi kahdeksan asteroidia, joiden joukossa on kuuluisa 1950 DA, joka saattaa törmätä maapalloon 16.3.2880. Törmäyksen todennäköisyydeksi lasketaan tällä hetkellä 1:8 300 eli 0,012 %.

Komeetan havaitseminen visuaalisesti on hyvin yksinkertaista, etenkin sen ollessa kirkkaimmillaan muutaman päivänä aikana. Oheisien etsintäkarttojen perusteella komeetta pitäisi löytyä taivaalta. Kartat esittävät komeetan paikkaa sen ylittäessä etelämeridiaania. Meridiaanin ylitys tapahtuu ilta illan jälkeen muutama minuutti myöhemmin ja komeetan nopeus vain kiihtyy jouluun asti. Kelloaika on kartoissa mukana noin minuutin tarkkuudella.

Valokuvaamistakin pitäisi yrittää. Jos käytettävissäsi on seurantajalusta, niin lyhyellä valotusajalla jalustan suuntaaminen visualihavaintoja varten pitäisi olla riittävä myös valokuvattaessa. Tosin, kohteen seurantaa täytyy korjata lyhyin väliajoin, mutta senhän joutuu tekemään joka tapauksessa, sillä komeetta kulkee taivaalla aikamoista haipakkaa. Tarkemmin suunnatulla kaukoputkella ja mahdollisesti tietokoneohjauksessa komeetan seuraamisessa ei pitäisi olla vaikeuksia lainkaan.

Sanastoa

Koma on komeettaytimen ympärille muodostuva ilmakehä perihelin läheisyydessä. Ilmakehä muodostuu auringonlämmön vaikutuksesta komeetan jäisestä ytimestä haihtuvista kaasuista ja vapautuvasta hienojakoisesta pölystä.

Komeetta ydin muodostuu suurimmaksi osaksi vesijäästä, muista helposti haihtuvista jäistä (hiilidioksidi, häkä, metaani, ammonium jne.) sekä hienojakoisesta kiviaineksesta (silikaateista).

Komeetan pyrstö muodostuu komeettaytimestä haihtuvasta vesihöyrystä ja muista kaasuista (kaasupyrstö) sekä vapautuvasta pölystä (pölypyrstö). Kaasupyrstön suunta on Auringosta poispäin, koska aurinkotuuli vaikuttaa voimakkaasti kaasupyrstön kanssa. Pölypyrstö suuntautuu yleensä suunnilleen komeetan liikeradan suuntaisesti sen jälkipuolelle. Aurinkotuuli vaikuttaa myös tähän pyrstöön jonkin verran hajottaen sen rakennetta. Pyrstöjen näkyvät pituudet riippuvat vapautuvan kaasun ja pölyn määrästä ja ne ovat yleensä pisimpiä silloin kun komeetta on ”uusi” eli ei ole aikaisemmin käynyt aurinkokunnan sisäosissa. Komeetta 46P/ Wirtanen on jaksollinen komeetta, joten sen haihtuvien ja vapautuvien ainesosien määrä on vähäistä ja siten myös pyrstöt ovat himmeitä ja lyhyitä.

Etelämeridiaani (lyhyemmin meridiaani) on kunkin havaitsijan maanpintaan sidotun koordinaatiston eteläpisteen ja keskitaivaan (zeniitin) kautta kulkeva kuvitteellinen isoympyrä.

Etelämeridiaanin ylitys eli transit tapahtuu silloin, kun havaittava kohde on juuri etelämeridiaanin kohdalla. Tällöin kohde on myös korkeimmillaan havaitsijan koordinaatistossa ja havaintomahdollisuudet yleensä parhaimmat.

Etsintäkartat

Kokouskutsu syyskokoukseen

Kokouskutsu

Tähtitieteellinen yhdistys Tampereen Ursa ry:n sääntömääräinen syyskokous pidetään tähtitornilla tiistaina 11. joulukuuta kello 18 alkaen. Kokouksessa käsitellään seuraavat sääntöjen määräämät asiat:

• toimintasuunnitelma 2019,
• talousarvio 2019,
• määrätään jäsenmaksujen suuruus,
• valitaan yhdistyksen toimihenkilöt vuodelle 2019:
  • puheenjohtaja
  • varapuheenjohtaja
  • sihteeri
  • 2-4 muuta varsinaista jäsentä
  • 1-2 varajäsentä
  • toiminnan tarkastaja
  • toimintarkastajan varahenkilö
• muita asioita eil ole.

Tampereella 25.11.2018

Tampereen Ursan hallitus

Kokouksen jälkeen yhdistys tarjoaa kokoukseen osallistuneille joulupuuroa, kahvia, glökiä ja pientä naposteltavaa. Tervetuloa!

Komeetta 46P/Wirtanen

Alla Tapio Lahtisen kuvaama komeetta 46P/Wirtanen:stä. Kuvaus on tapahtunut Espanjassa olevalla etäohjatulla laitteistolla.

Komeetta 46P/Wirtanen, valokuvattuna 16.11.2018 kello 08.00. Kuvauspaikka Fregenal de la Sierra, Espanja.
Huomaa komeetan kaksi pyrstöä, toinen on pölypyrstö ja toinen kaasupysrtö. Kuva © Tapio Lahtinen.

Talvikauden komeetat

Teksti ja kuvat © Kari A. Kuure

Aivan lähipäivinä aamutaivaalle ilmaantuu kohtuullisen kirkas komeetta, jota voi havaita vaikkapa kiikarilla tai jo pienellä kaukoputkella. Komeetta on C/2018 V1 (Machholz-Fujikawa-Iwamoto) ja sen löytäneet harrastajat ovat yhdysvaltalainen ja kaksi japanilaista. Machholz käytti löytäessään 0,47 m peilikaukoputkea ja Fujikawa 120 mm f/3,5 VVD-kameraa. Iwamoto puolestaan otti kuvan 100 mm f/4.0 objektiivilla ja kamera oli Canon EOS 6D. Tällä kertaa oli siis kysymys harrastajien tekemästä löydöstä, joka alkaa olla harvinaista herkkua automaattisesti toimivien observatorioiden aikaan. Vielä muutama vuosi sitten valtaosa komeetoista oli ihmisen tekemiä löytöjä.

Komeetta C/2018 V1 valokuvattuna 14.11.2018. Kuvaaja Tapio Lahtinen  ja kuvaupaikka Fregenal de la Sierra, Espanja.

Komeetta C/2018 V1:n etsintäkartta viikolle 46/47. Kuva © Kari A. Kuure

C/2018 V1 lähestyy hyvää vauhtia kohti periheliään, joka on joulukuun 3. päivänä. Perihelietäisyys Auringosta on 0,39 au, joka on lähes sama kuin Merkuriuksen keskietäisyys Auringosta. Komeetta on ensimmäisellä vierailulla aurinkokunnan sisäosassa, joten haihtuvaa jäätä ja kaasua siinä on luultavasti melkoisen runsaasti. Laskelma osoittavat komeetan olevan kaikkein kirkkain noin 8 magnitudia 29.11.–2.12. välisenä aikana. Perihelin jälkeen komeetta alkaa himmetä. Lähimmillään Maata komeetta on 27. marraskuuta, silloin etäisyys on vain 0,667 au.

Komeetta C/2018 V1:n etsintäkartta viikolle 47./48. Kuva © Kari A. Kuure.

Suomessa komeetasta voidaan tehdä havaintoja aamulla matalalla itäiseltä taivaalta reilusti ennen auringonnousua. Alkuun sopiva aika on kello 5.20 mutta komeetan siirtyessä matalammalle, havaintoaikaa täytyy siirtää hieman myöhemmäksi aamua. Loppukuusta sopiva aika olisi noin 6.20 aikaan. Komeetta liikkuu Vesikäärmeessä, joten hieman tuuria ja taitoa tarvitaan komeetan löytämiseen.

Komeetta C/2018 V1:n koordinaatit. Vasemmasta reunasta alkaen on päivämäärä, sen jälkeen rektaskensio ja deklinaatio. T-mag on komeetan visuaalinen kirkkaus magnitudeina ja N-mag on komeetan ytimen visuaalinen kirkkaus. Delta on kohteen etäisyys Maasta au:na.

Toinen lähiajan komeetoista on 46P/Wirtanen. Se on kirkkaimmillaan joulukuun 16. päivänä ja on silloin korkealla pohjoisella taivaalla Härän tähdistössä Hyadien itäpuolella lähellä Seulasia. Komeetan kirkkaus on 3,8 joten on pieni mahdollisuus, että se näkyy paljain silmin. Varmin tapa kuitenkin on kuitenkin käyttää havaitsemiseen kiikaria tai pienehköä kaukoputkea ja valokuvaamalla se löytyy taatusti.

Valokuvasta myös selviää komeetan tarkka paikka ja sen jälkeen kapeakaistaisemmalla kuvakulmalla voi saada oikein näyttävän kuvan. Komeetta on sen verran korkealla pohjoisella taivaalla, että sen havaintoaika asettuu koko yölle heti pimeän laskeuduttua. Illalla havaintosuunta on itään ja yön kuluessa se siirtyy etelään ja aamupuolella se on jo lännessä. Näin ollen oman havaintopaikan mukaa voi valita sopivan havaintohetken.

Wirtasen näkymisestä on Avaruusmagasiinissa tarkempi artikkeli, se löytyy linkistä http://avaruusmagasiini.blogspot.com/2017/04/komeetta-wirtanen.html

Kirjauutuus: Filosofiaa ajasta

Carlo Rovelli

Ajan luonne

Suomentanut Hannu Karttunen

Sidottu, 240 sivua

Ursa ry 2018

ISBN 978-952-5985-60-3

Jokaisella on jonkinlainen käsitys ajasta. Joskus se kuluu nopeasti ja joskus se tuntuu mataavan loputtoman hitaasti. Nuorilla on erilainen aikakäsitys ja ikäihmisillä aivan toinen. Vaikka aika on jokaiselle tuttu, harva kuitenkaan tulee ajatelleeksi mitä aika on!

Carlo Rovellin kirja Ajan luonne ei oikeastaan anna vastausta tähän kysymykseen, vaikka kovasti yrittää. Rovellin mukaan aika on perättäisiä tapahtumia ja kytköksiä, sipaistaan hieman valokartioita ja kvattifysiikkaa mutta loppujen lopuksi hän päätyy filosofioimaan, eli siis kertomaan mitä mahdollisesti historiasta tutut henkilöt ovat ajasta sanoneet.

Ajan varsinaista fysiikan ymmärtämään luonnetta kirjailija ei käsittele kovinkaan paljoa eikä syvällisesti. Luultavasti kirjoittaja ei ole edes halunnut tehdä kirjasta varsinaisesti luonnontieteellistä, vaikka kirjan alkupuolisko viittaakin siihen suuntaan. Kirjoittaa on teoreettinen fyysikko, joten ainakin lähtökohdiltaan hänellä olisi ollut mahdollisuus tehdä puhtaasti luonnontieteellinen populaariteos.

Kirjasta voisivat olla kiinnostuneet henkilöt, jotka ovat taipuvaisia filosofiointiin ja lukevat mielellään filosofista kirjallisuutta. Heille mielenkiintoisia lukuhetkiä!

Kari A. Kuure

Kirjauutuus: Zoomataan universumiin

Caleb Schart

Zoomataan universumiin

Kuvitus Ron Miller

Suomennos Suvi Syrjä

Nidottu 224 sivua

Ursa ry 2018

ISBN978-952-5985-59-7

Maailmankaikkeuden ja ihmisen mittakaavat ovat räikeässä ristiriidassa keskenään. Ihmisen on vaikea ymmärtää kuin pitkät etäisyydet maailmankaikkeudessa ovat tai kuinka pieniä kaikkein pienimmät asiat ovat! Kirjan kirjoittajan mukaan ihminen on omassa mittakaavassaan maailmankaikkeuden kaikkein pienimmän ja kaikkein suurimman puolivälissä.

Maailmankaikkeuden halkaisija on kirjoittajien mukaan 10²⁷ metriä ja lyhin mitta on 10^-35 metriä. Näin ollen näiden kahden ääripään väliin mahtuu 62 dekadia. Nämä dekadit muodostavat kirjan rungon maailmankaikkeuden koosta Plankin etäisyyteen, jokainen dekadi on oma tarinansa.

Kirjan tarina alkaa koko maailmankaikkeuden mittakaavasta matka jatkuu viisi dekadia kerallaan kohti pienuutta. Matkalla käsitellään maailmankaikkeuden rakenteet, galaksi, tähdet oma aurinkokuntamme ja samalla myös eksot. Matka jatkuu ihmisen mittakaavan kohteiden esittelyyn ja sitten syöksytään hurjaa vauhtia aina vain pienempien yksityiskohtien kuvailuun. Lopulta kohdataan atomit ja alkeishiukkaset. Matka päättyy Plankin mittayksikköön. Matkan ohessa tutustutaan moniin mielenkiintoisiin kohteisiin.

Kirjan eriomaisena puolena on näyttävä ja hyvin havainnollinen kuvitus. Se on niin loistelias, että teksti jää helposti kuvituksen varjoon. Toisaalta, kun teksti on luettu, kirja toimii erinomaisena kuvakirjana, jonka pariin voi palata aina uudestaan.

Kari A. Kuure

Kirjauutuus: Maailmankaikkeuden rakenne

Heikki Oja

Maailmankaikkeuden rakenne

ISBN 978-952-5985-56-6

Sidottu 95 sivua

Piirroskuvitus

Professori Heikki Oja on tunnettu populaari kirjojen kirjoittaja, jonka laaja tuotanto on ollut Ursan kustantamissa kirjoissa tärkeänä osana. Heikki Ojan uusin kirja Maailmankaikkeuden rakenne kertoo lyhyesti ja ytimekkäästi sen mitä tiedämme maailmankaikkeudesta tällä hetkellä. Kirja perustuu Ojan pitämiin luentoihin ja on siten erittäin ymmärrettävää ja selkeäkielistä tekstiä.

Kirjassa on alle sata sivua, mutta siihen on saatu mahdutettua seitsemän luentoa ja vielä lyhyt kysymys ja vastausosio. Luennot, siis kirjan luvut, käsitelevät maailmankaikkeuden syntyä ja kehitystä, muotoa, koko ja sisältöä, menneisyyttä, ihmisen asemaa, pimeää ainetta ja pimeää energiaa. Paljon eri aiheita mutta niissä on kuitenkin kerrottu kaikki oleellinen.

Maailmankaikkeuden rakenne on pieni kirjanen. Se on sopivan kokoinen mahtuakseen vaikkapa takin taskuun ja on helppo ottaa luettavaksi, vaikka aamuisin bussiin työmatkalle. Luvut ovat myös sopivan lyhyitä, jolloin bussimatkan aikana yhden luvun ehtii hyvinkin lukea. Ursan hinta jäsenille on 12 € ja kirjakauppahinta 15 €.

Kirjaa voi suositella luettavaksi kaikenikäisille niin vasta-alkajille kuin jo pitkään tähtitiedettä seuranneille.

Kari A. Kuure

Havaintovinkki: Vihreä komeetta yötaivaalla

Alkexander Vasenin kuvasi komeetta 21P/Giacobini-Zinner'in elokuun 18. päivänä 2018.
Kuva Wkimedia Commons/Alexander Vasenin.

Komeetta 21P/Giacobini-Zinner’in rata on tuonut sen aurinkokuntamme sisäosaan. Komeetan kiertoaika on noin 6,6 vuotta ja nyt se on hyvin aktiivinen. Aivan paljain silmin sitä ei voi nähdä mutta jo pienellä kiikarilla se tulee helposti näkyviin.

Tällä hetkellä se on noin 58,6 miljoonan kilometrin etäisyydellä Maasta ja se näkyy Ajomiehen tähdistössä. Etäisyys komeettaa on lyhin 72 vuoteen. Komeetan kokonaiskirkkaus on noin M_v=7 ja väriltään se on vihreä. Komeetta on toistaiseksi sirkumpolaarinen, joten sen havainnot voi aloitta heti kun komeettaa on riittävän korkealla, esimerkiksi kello 23 aikoihin. Silloin se löytyy koillisesta noin 12 asteen korkeudelta.

Komeetan rata vie sitä kohti etelää, joten havaintoaikaa täytyy myöhentää joka päivä. Esimerkiksi syyskuun 16 päivänä se on Kaksosissa ja kohonnut noin 14 asteen korkeuteen kello 1 aikaan. Tässä vaiheessa komeetan kirkkauskin alkaa vähetä.

Yhdysvaltalaisissa läheteissä mainitaan, että komeetta kulkee avonaisen tähtijoukon M35 editse syyskuun 15. päivänä. Näin tietysti tapahtuu mutta tapahtuma-aikaan Suomessa on päivä (kello 12) eikä tähtitaivaalta sen paremmin komeettaa kuin tähtiäkään pystytä havaitsemaan. Suomessa voidaan kyllä kiikarilla havaita komeetan ja M35 välisen etäisyyden lyhentyminen aamutaivaalta.

Syyskuun jälkipuoliskolla komeetta näyttää kulkevan Orionin tähdistön itäreunalla kohti etelää. Syyskuun 23. päivänä se siirtyy Yksisarvisen tähdistöön. Lokakuun 11. päivänä se siirtyy Ison koiran tähdistöön mutta komeetan kirkkaus on jo vähentynyt ja on tuolloin M_v=8,2.

Valokuvattuna komeetta pitäisi olla suhteellisen helppo syyskuun aikana. Sen nopeus tähtitaivaalla ei ole suuren suuri, joten muutaman minuutin valotuksella ja lyhyellä polttovälillä ei liikkeen korjausta tähtien suhteen tarvita. Jos haluaa kuitenkin kuvata pidemmällä polttovälillä tai kaukoputkella (=enemmän yksityiskohtia), silloin täytyy ottaa useita kuvia lyhyellä valotuksella ja pinotessa liike tähtien suhteen on korjattava!

Komeetan löysi ranskalainen Michel Giacobini joulukuun 20 päivänä vuonna 1900. Kaksi kierrosta myöhemmin komeetan havaitsi myös saksalainen Ernst Zinner lokakuun 23 päivänä 1913. Tavallisesti perihelin läheisyydessä komeetta saavuttaa kirkkauden noin M_v=8, joten tällä kertaa se on tavallista kirkkaampi. Hyvällä onnella kirkkaus voi kohota merkittävästi ennustetusta, sillä komeetta ytimessä voi tapahtua äkillisiä purkauksia. Näin tapahtui vuonna 1946, jolloin purkauksen seurauksen komeetan kokonaiskirkkaus kohosi lukemaan M_v=5.

Meteoriharrastajat tuntevat komeetan aiheuttaman meteoriparven nimellä drakonidit, joiden maksimit sattuvat lokakuun 8 päivän tienoille. Tänä vuonna ei mitään erityisempää huippuvuotta meteoriparven runsaudessa ei ole odotettavissa, komeetan ohitus tapahtuu sen verran etäällä, että sen jälkeensä jättämä pölyvana ei ehdi maapallon radalle. Vuonna 2012 havaittiin tutkalla huikea maksimi, noin 1000 meteoria tunnissa. Tutkijat laskivat tämän maksimin johtuneen kapeasta pölyvanasta, joka sai alkunsa vuoden 1959 ohilennosta. Näin ollen, jos tämän vuoden pölyvanalta kuluu sama aika (53 vuotta) niin voimme nähdä vuonna 2071 tänä vuonna irronneiden kappaleiden syksyn ilmakehään.